9.8.2005

Vaatimukset markkinaoikeudessa

Kuluttaja-asiamies vaati, että markkinaoikeus kuluttajansuojalain 2 luvun 1, 2, 6 ja 7 §:n nojalla sakon uhalla kieltää Lippupalvelu Oy:tä (jäljempänä Lippupalvelu) markkinoimasta

1) yksilöityä tapahtumaa ilmoittamatta markkinoidun tapahtuman hintaa selkeällä ja helposti havaittavalla tavalla ja

2) maksullista puhelinnumeroa pääsylippujen ostokanavana, ellei yhtiö samalla ilmoita kyseisen puhelinnumeron hintaa selkeällä ja helposti havaittavalla tavalla.

Lippupalvelu katsoi, ettei se ollut asiassa oikea vastaaja. Sen varalta, että markkinaoikeus tutkisi asian, yhtiö kiisti markkinointinsa olevan kuluttajansuojalain vastaista ja vaati hakemuksen hylkäämistä.

Markkinaoikeuden päätös 29.8.2003

Markkinaoikeus lausui, että Lippupalvelu harjoittaa kaupparekisteriin merkittyjen tietojen mukaan pääsylippujen ennakkomyyntiä ja välitystä, ohjelmapalvelua sekä muuta näihin liittyvää liiketoimintaa ja palvelua.

MTV3-kanavalla oli marras-joulukuussa 2001 esitetty Stomp-tapahtumaa koskevaa mainosta ja tammi-helmikuussa 2002 Shaolin Wheel of Life -tapahtumaa koskevaa mainosta. Stomp-tapahtuman mainoksessa oli ilmoitettu, että tapahtuma järjestetään Kulttuuritalolla 14. - 20.1.2002. Mainoksessa oli kehotus: "Tilaa liput Lippupalvelusta. Puhelin 0600 10800". Shaolin-mainoksessa oli ilmoitettu, että tapahtuma järjestetään Kulttuuritalolla "2nd - 7th of May 2002". Mainoksessa oli kehotus: "Buy tickets at Lippupalvelu 0600 10800".

MTV3-kanavalla oli esitetty syyskuussa 2002 Lord of the Dance -ohjelmaa koskevaa mainosta. Mainos oli samankaltainen kuin edellä mainitut mainokset. Mainoksen lopussa oli mainittu lippujen myyntipaikka Lippupalvelu siten, että mainoksen lopussa oli kehotus: "Buy tickets at Lippupalvelu 0600 10800".

Marraskuussa 2002 oli esitetty MTV3-kanavalla uudelleen Stomp-tapahtumaa koskevaa mainosta. Mainos oli samankaltainen kuin edellä selostetut tv-mainokset.

Helsingin Sanomissa oli mainostettu 15.11.2002 Les Misérables -musikaalia ja lippujen myyntipaikaksi oli ilmoitettu Lippupalvelu. Mainoksessa oli ilmoitettu lauantai-illan esityksen perhelipun hinta: "Family package for the Saturday night performance 2 adults + 2 children under 15 years only 100 €". Mainoksessa oli puhelinnumero 0600 10800 ja sen yhteydessä puhelun hintaa koskeva tieto pienellä tekstillä merkittynä.

Lippupalvelu oli kiistänyt olevansa oikea vastaaja asiassa sillä perusteella, että yhtiö ei ollut tilannut kyseistä markkinointia eikä sillä sen vuoksi ollut velvollisuutta ilmoittaa markkinoitujen tapahtumien hintoja. Yhtiö oli ilmoittanut olevansa vain lippujen välittäjä.

Kuluttajansuojalain 1 luvun 1 §:n mukaan laki koskee kulutushyödykkeiden tarjontaa, myyntiä ja muuta markkinointia elinkeinonharjoittajilta kuluttajille. Sanotun säännöksen mukaan lakia sovelletaan myös, kun elinkeinonharjoittaja välittää hyödykkeitä kuluttajille. Välittäjänä toimiva elinkeinonharjoittaja on välitysasemastaan huolimatta aina vastuussa kuluttajille omasta toiminnastaan. Markkinoinnista vastaa kuluttajansuojalain 2 luvun 7 §:n nojalla ensisijaisesti se, jonka lukuun markkinointi tapahtuu. Markkinatuomioistuimen eräissä ratkaisuissa (muun muassa ratkaisut 1992:13 ja 1994:17) käsitellyissä tapauksissa markkinoinnin on katsottu tapahtuvan myös sellaisen elinkeinonharjoittajan lukuun, jonka tuotteiden menekkiä markkinointi oli tarkoitettu edistämään, vaikkei tämä elinkeinonharjoittaja olisi itse ollutkaan markkinointitoimenpiteen tilaaja tai suorittaja.

Markkinaoikeus totesi, että Lippupalvelu myy kuluttajille lippuja erilaisiin tilaisuuksiin ja tapahtumiin, joita markkinoidaan muun muassa tv- ja lehtimainoksin. Mainoksissa ilmoitetaan lippujen myyntipaikaksi Lippupalvelu. Mainoksissa ilmoitetaan myös yhtiön maksullinen puhelinnumero lippujen tilausta varten. Yhtiö suorittaa lipunmyyntipalvelua ja myy liput kuluttajille tapahtumien järjestäjien sijasta. Yhtiö saa lipunmyynnistä välityspalkkion ja harjoittaa siten ansiotarkoituksessa lipunmyyntiä kuluttajille. Lipunmyynnin markkinointi edistää paitsi tilaisuuksien ja tapahtumien järjestäjien myös Lippupalvelun tarjoamien palvelujen kysyntää. Hakemuksessa tarkoitettujen tilaisuuksien ja tapahtumien lipunmyynti oli tapahtunut mainitulla tavalla. Sanottu lipunmyynnin markkinointi oli näin ollen tapahtunut paitsi tapahtumien järjestäjien myös Lippupalvelun lukuun. Lippupalvelu oli vastuussa hakemuksessa tarkoitetusta markkinoinnista. Lippupalvelu oli siten oikea vastaaja asiassa.

Markkinaoikeus totesi edelleen, että hakemuksessa tarkoitetuissa mainoksissa oli markkinoitu yksilöityjä tapahtumia ja lippujen myyntiä näihin tapahtumiin. Koska kysymyksessä olivat olleet yksilöidyt tapahtumat ja kuluttajan kannalta yksilöity hyödyke, mainoksissa olisi tullut ilmoittaa lippujen hintatiedot. Mainoksissa ei kuitenkaan ollut mainittu lippujen hintoja. Mainokset olivat siten olleet kulutushyödykkeen hinnan ilmoittamisesta markkinoinnissa annetun asetuksen vastaisia. Se elinkeinonharjoittaja, joka on ollut markkinointitoimen tilaaja tai suorittaja taikka jonka lukuun markkinointi muutoin on tapahtunut, on vastuussa yksilöidyn hyödykkeen myyntihinnan ilmoittamisesta markkinoinnissa.

Lippupalvelu oli markkinointiaineistossa ilmoitettu markkinoitujen lippujen myyntipaikaksi. Markkinaoikeuden mukaan Lippupalvelu miellettiin mainosten perusteella välittäjäasemastaan huolimatta lippujen myyjäksi. Tämän vuoksi Lippupalvelu oli tapahtumien järjestäjien ohella ollut vastuussa lippujen hinnan ilmoittamisesta. Lippupalvelu ei ollut esittänyt selvitystä siitä, että se olisi ohjeistanut riittävästi tilaisuuksien järjestäjiä hinnan ilmoittamista koskevista seikoista. Lippupalvelu ei ollut esittänyt muitakaan sellaisia seikkoja, joiden perusteella sen olisi voitu katsoa pyrkineen riittävästi varmistumaan markkinoinnin oikeellisuudesta tältä osin.

Markkinaoikeus katsoi, että Lippupalvelu oli edellä mainitulla tavalla, sallimalla markkinoida lippuja yksilöityihin tapahtumiin ilman, että markkinoinnissa olisi ilmoitettu markkinoidun tapahtuman hintaa selkeällä ja helposti havaittavalla tavalla, menetellyt markkinoinnissaan kuluttajien kannalta sopimattomasti.

Mainoksissa oli markkinoitu Lippupalvelua lippujen tilauskanavana ilmoittamalla yhtiön maksullinen puhelinnumero. Lehti-ilmoituksessa oli mainittu yhtiön puhelinnumero kaksi kertaa ja sen esitystapa oli ollut selkeä. Maksullisen puhelinnumeron hinta sen sijaan oli esitetty niin pienellä tekstillä, että mainosta lukeva ei ollut voinut erottaa sitä mainoksesta. Myös televisiomainoksissa maksullisen puhelinnumeron hinta oli ilmoitettu niin pienikokoisena, että siitä oli ollut mahdotonta saada selvää. Televisiomainoksissa hinnasta ei ollut kerrottu suullisestikaan. Hinnan ilmoittaminen mainitulla tavalla niin pienikokoisena, että siitä ei voinut saada selvää, oli kuluttajan kannalta ollut käytännössä sama, kuin jos hinta olisi jätetty kokonaan ilmoittamatta. Sillä seikalla, että hinta ilmoitettiin myöhemmin niille kuluttajille, jotka mahdollisesti soittivat ilmoitettuun puhelinnumeroon, ei ollut voitu korjata mainittujen mainosten puutteellisuutta tältä osin. Markkinointi oli myös tältä osin ollut kulutushyödykkeen hinnan ilmoittamisesta markkinoinnissa annetun asetuksen vastaista.

Lippupalvelu oli tapahtumien järjestäjien ohella vastuussa puhelinnumeronsa hinnan ilmoittamisesta markkinoinnissa. Lippupalvelu ei ollut näyttänyt riittävästi pyrkineensä varmistamaan, että lippujen myyntikanavaksi ilmoitettu yhtiön puhelinnumero ilmoitettiin selkeällä ja helposti havaittavalla tavalla markkinoinnissa.

Markkinaoikeus katsoi, että Lippupalvelu oli edellä selostetulla tavalla, sallimalla markkinoida sanotuissa mainoksissa yksilöityä puhelinnumeroansa lippujen ostopaikkana, ilman, että markkinoidun puhelinnumeron hintaa samalla ilmoitettiin selkeällä ja helposti havaittavalla tavalla, menetellyt markkinoinnissaan kuluttajien kannalta sopimattomasti.

Näillä perusteilla markkinaoikeus kielsi kuluttajansuojalain 2 luvun 1 ja 7 §:n nojalla Lippupalvelua 60 000 euron sakon uhalla
1. sallimasta markkinoida yksilöityä tapahtumaa ilman, että samalla ilmoitetaan markkinoidun tapahtuman lipun hinta selkeällä ja helposti havaittavalla tavalla, ja
2. sallimasta markkinoida yhtiön maksullista puhelinnumeroa pääsylippujen ostokanavana, ellei samalla ilmoiteta kyseisen puhelinnumeron hintaa selkeällä ja helposti havaittavalla tavalla.

Kieltoa oli noudatettava heti.

Asian ovat ratkaisseet markkinaoikeuden lainoppineet jäsenet Kaisa Meriluoto, Olli Mäkinen ja Irma Telivuo sekä asiantuntijajäsenet Johan Bärlund, Paula Paloranta ja Klaus Viitanen.

Perustelut

1. Kuluttaja-asiamies on hakemuksessaan perustanut Lippupalveluun kohdistamansa vaatimuksen markkinoinnin kieltämisestä siihen, että Lippupalvelu on sellainen kuluttajansuojalain 2 luvun 7 §:ssä tarkoitettu elinkeinonharjoittaja, johon kielto voidaan kohdistaa. Lippupalvelu on vaatinut, että kuluttaja-asiamiehen hakemus jätetään tutkimatta, koska yhtiö on asiassa väärä vastaaja. Lippupalvelun väite ei kuitenkaan koske hakemuksen tutkimisen vaan sen hyväksymisen edellytyksiä. Hakemusta ei siten voida Lippupalvelun esittämällä perusteella jättää tutkimatta.

2. Kuluttaja-asiamiehen markkinoinnin kieltoa koskevan hakemuksen perusteena on viisi markkinaoikeuden päätöksessä kuvattua mainosta, joissa on ilmoitettu mainostettavien viihdetapahtumien pääsylippujen ostopaikaksi Lippupalvelu. Mainoksissa on mainittu Lippupalvelun puhelinpalvelun numero. Mainoksista neljä on lähetetty MTV3-kanavalla marras-joulukuussa 2001, tammi-helmikuussa 2002, syyskuussa 2002 ja marraskuussa 2002 sekä yksi julkaistu Helsingin Sanomissa 15.11.2002. Mainoksissa ei ole ilmoitettu lippujen tai puheluiden hintaa, tai hinta on ilmoitettu niin heikosti, ettei siitä ole voinut saada selvää.

3. Kuluttaja-asiamies on vaatinut, että Lippupalvelua kielletään sakon uhalla markkinoimasta yksilöityä tapahtumaa ilmoittamatta sen hintaa selkeällä ja helposti havaittavalla tavalla ja markkinoimasta maksullista puhelinnumeroa pääsylippujen ostokanavana, ellei yhtiö samalla ilmoita kyseisen puhelun hintaa selkeällä ja helposti havaittavalla tavalla.

4. Asiassa on riidatonta, että kuluttaja-asiamiehen hakemuksessa tarkoitettu markkinointi on ollut kuluttajansuojalain 2 luvun 6 §:n nojalla annetun kulutushyödykkeen hinnan ilmoittamisesta markkinoinnissa annetun asetuksen vastaista ja siten kuluttajansuojalain 2 luvun 1 §:ssä tarkoitetulla tavalla kuluttajien kannalta sopimatonta. Riidatonta on myös, että tapahtumien järjestäjäyritykset ovat tilanneet mainitut televisio- ja lehtimainokset. Kuluttaja-asiamies ei ole esittänyt vaatimuksia näitä yrityksiä vastaan. Kysymys on siitä, voidaanko kuluttajansuojalain 2 luvun 7 §:n nojalla kielto jatkaa tai toistaa mainitunlaista kuluttajansuojalain vastaista markkinointia kohdistaa Lippupalveluun.

5. Kuluttajansuojalain 2 luvun 7 §:n 1 momentin mukaan markkinointia tilaavaa tai suorittavaa elinkeinonharjoittajaa voidaan kieltää jatkamasta sanotun luvun säännösten tai niiden nojalla annettujen säännösten tai määräysten vastaista markkinointia taikka uudistamasta sellaista tai siihen rinnastettavaa markkinointia. Kieltoa on tehostettava uhkasakolla, jollei se erityisestä syystä ole tarpeetonta.

6. Lippupalvelu on katsonut, ettei se ole kuluttajansuojalain 2 luvun 7 §:n 1 momentissa tarkoitettu markkinointia tilaava tai suorittava elinkeinonharjoittaja.

7. Lippupalvelu on lisäksi katsonut, että sen vastuu määräytyy kuluttajansuojalain 12 luvun 1 §:ssä säännellyn kulutushyödykkeen välittäjän vastuun mukaisesti. Edellä todetuin tavoin tässä asiassa on kysymys kuluttajansuojalain 2 luvun 7 §:n soveltamisesta. Sitä vastoin kysymys ei ole kuluttajansuojalain 12 luvun 1 §:ssä säännellystä kulutushyödykkeen välittäjän sopimusoikeudellisesta vastuusta hyödykkeen hankkineeseen kuluttajaan nähden. Viimeksi mainitulla lainkohdalla ei siten ole merkitystä arvioitaessa sitä, voidaanko markkinoinnin kielto kohdistaa Lippupalveluun.

8. Lippupalvelu on muun muassa pääsylippujen ennakkomyyntiä ja välitystä harjoittava elinkeinonharjoittaja. Asiassa esitetyn selvityksen mukaan Lippupalvelu ja markkinoitavan tilaisuuden järjestäjä tekevät lipunvälityssopimuksen. Lippupalvelun markkinaoikeudessa esittämistä, sen vuosina 2000 ja 2003 tekemistä sopimuksista ja muusta sopimuskäytäntöön liittyvästä selvityksestä ilmenee, että Lippupalvelu myy lippuja järjestäjän lukuun. Sopimuksen mukaan tilaisuuden järjestäjä vastaa tilaisuudesta, tiedottamisesta ja markkinoinnista sekä antamiensa tietojen oikeellisuudesta ja virheellisten tietojen vahingoista. Järjestäjä sitoutuu käyttämään ilmoittelussaan Lippupalvelun nimeä ja tunnusta Lippupalvelulta saamiensa ohjeiden mukaan. Lippupalvelu puolestaan antaa puhelinpalvelunsa numeron järjestäjän käyttöön. Sopimuksessa on todettu, että puhelun hinnan tulee kuluttajansuojalain mukaisesti olla näkyvissä ja että ilmoittelussa on kuluttajansuojalain mukaisesti käytettävä pääsylipun hinnasta ja Lippupalvelun välityspalkkiosta muodostuvaa kokonaishintaa.

9. Asiassa ei ole väitetty, että Lippupalvelu olisi kuluttajansuojalain 2 luvun 7 §:ssä tarkoitettu markkinointitoimen suorittaja. Arvioitavana on siis, voidaanko kielto kohdistaa Lippupalveluun sillä perusteella, että se on markkinointia tilaava elinkeinonharjoittaja.

10. Kuluttajansuojalain säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä (HE 8/1977 vp s. 29) on lähdetty siitä, että yllä mainitussa säännöksessä tarkoitettuna markkinointitoimen tilaajana on pidettävä sitä elinkeinonharjoittajaa, jonka välittömään lukuun markkinointitoimi tehdään. Korkein oikeus toteaa, että kuluttajansuojalain 2 luvun 7 §:n tarkoituksena on varmistaa, että lainvastaiseen markkinointiin voidaan puuttua tehokkaasti kieltämällä sen jatkaminen taikka sellaisen tai siihen rinnastettavan markkinoinnin uudistaminen. Markkinaoikeuden päätöksessä todetuin tavoin säännöksen soveltamiskäytännöstä ilmenee, että markkinoinnin on katsottu tapahtuvan myös sellaisen elinkeinonharjoittajan lukuun, jonka tuotteiden menekkiä markkinointi on tarkoitettu edistämään, vaikkei tämä elinkeinonharjoittaja olisi itse ollutkaan markkinointitoimen välitön tilaaja tai suorittaja. Perusteltua onkin, ettei niiden elinkeinonharjoittajien piiriä, joihin kieltopäätös uhkasakkoineen voidaan kohdistaa, rajata pelkästään sen mukaan, kuka on markkinointitoimen välitön tilaaja tai sen suorittaja.

11. Markkinaoikeus on katsonut, että Lippupalvelu on lainkohdassa tarkoitettu elinkeinonharjoittaja, koska Lippupalvelu saa lipunmyynnistä välityspalkkion ja koska lipunmyynnin markkinointi edistää paitsi tilaisuuksien ja tapahtumien järjestäjien myös Lippupalvelun tarjoamien palvelujen kysyntää.

12. Kun Lippupalvelu ottaa välitettäväkseen pääsylippuja tiettyyn tapahtumaan, se tekee varsinaisen markkinointitoimen tilaajan kanssa lippujen välityssopimuksen. Välityspalveluun kuuluu välttämättömänä ja olennaisena osana tilaisuuden järjestäjän oikeus markkinoinnissaan tiedottaa Lippupalvelun olevan pääsylippujen välittäjä. Järjestäjän toteuttamaan markkinointiin sisältyy siten myös Lippupalvelun välityspalvelujen markkinointia. Ilmeistä on, että Lippupalvelu liiketoiminnassaan hyötyy mainitunlaisesta markkinoinnista riippumatta siitä, määräytyykö tapahtuman järjestäjältä perittävä palkkio lippujen välityksestä myytyjen lippujen määrän mukaan vai muodostuuko se sovitusta kiinteästä korvauksesta. Jälkimmäisessäkin tapauksessa tapahtuman markkinointiin sisältyvä Lippupalvelun oman välityspalvelun esiin tuominen on ainakin epäsuorasti omiaan edistämään ja hyödyttämään Lippupalvelun liiketoimintaa.

13. Arvioitaessa sitä, kenen välittömään lukuun markkinoinnin voidaan katsoa tapahtuvan ja kehen markkinoinnin kielto voidaan kohdistaa, ei esillä olevan kaltaisessa tilanteessa kuitenkaan ole perusteltua antaa yksinomaista merkitystä sille, voidaanko elinkeinonharjoittajan katsoa saavan markkinoinnista taloudellista hyötyä. Sen ohella on otettava huomioon asianomaisen elinkeinonharjoittajan mahdollisuudet vaikuttaa markkinoinnin sisältöön. Uhkasakkolain 7 §:n 1 momentin mukaan uhkasakko voidaan kohdistaa vain sellaiseen asianosaiseen, jolla on oikeudellinen ja tosiasiallinen mahdollisuus noudattaa päävelvoitetta eli sitä käskyä tai kieltoa, jota uhkasakolla tehostetaan. Vaikka kuluttajansuojalain 2 luvun 7 §:n säännökset uhkasakkolain 3 §:stä ilmenevin tavoin syrjäyttävät mainitun uhkasakkolain säännöksen, siitä ilmenevälle periaatteelle on kuitenkin perusteltua antaa merkitystä myös nyt sovellettavaa kuluttajansuojalain säännöstä tulkittaessa.

14. Niissä sopimussuhteissa, jotka Lippupalvelulla on tilaisuuksien järjestäjien kanssa, Lippupalvelulla on oikeudellinen mahdollisuus vaikuttaa siihen, että tapahtumien markkinoinnissa noudatetaan kulutushyödykkeen hinnan ilmoittamisesta annettuja säännöksiä. Ottaen huomioon, että pääsylippujen välityspalvelulla on tapahtumien järjestäjien kannalta tärkeä merkitys ja että Lippupalvelulla on merkittävä asema tällaisen palvelun tarjoajana, voidaan perustellusti arvioida, että Lippupalvelulla on myös tosiasiallinen mahdollisuus vaikuttaa siihen, että mainittuja hinnan ilmoittamista koskevia säännöksiä noudatetaan tapahtumien markkinoinnissa, vaikka sen toteuttamisesta huolehtivat tapahtumien järjestäjät. Koska markkinointi tapahtuu myös Lippupalvelun eduksi, voidaan siten edellyttää, että Lippupalvelu sopimussuhteissaan ryhtyy tarpeellisiin toimiin sen varmistamiseksi, että tapahtumien markkinointi on hintatietojen suhteen asianmukaista.

15. Lippupalvelun käyttämiä sopimuksia koskevan selvityksen mukaan tilaisuuden järjestäjä vastaa kappaleessa 8 mainituin tavoin antamiensa tietojen oikeellisuudesta ja virheellisten tietojen vahingoista. Sopimuksessa on mainittu, että järjestäjällä on velvollisuus ilmoittaa markkinoinnissa puhelunpalvelun hinta ja pääsylipun kokonaishinta. Mainittu, kulutushyödykkeen hinnan ilmoittamisesta markkinoinnissa annetusta asetuksesta johtuvan velvollisuuden toteava vakioehto tai muu asiassa esitetty selvitys ei osoita, että Lippupalvelulla ei olisi mahdollisuutta noudattaa markkinaoikeuden päätöksen mukaista kieltoa.

16. Edellä lausutuin perustein Korkein oikeus on päätynyt asiassa samaan lopputulokseen kuin markkinaoikeus.

Tuomiolauselma

Markkinaoikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Anja Tulenheimo-Takki, Lauri Lehtimaja, Kari Kitunen, Pauliine Koskelo ja Pasi Aarnio. Esittelijä Anne Ekblom-Wörlund.